Tuli se lentopalloilija sitten tänne, mutta ei se ollut enää sama
juttu. Tai me oltiin jo ennen sen tuloa päätetty, että tää on viimenen
kerta ku nähdään. Siitä en tiedä, mutta mun osalta ainakin juttu on
niin, että mä tykkäsin siitä niin paljon että tuntu pahalta kun ei
voinut näyttää / sanoa sitä koko ajan, vaan piti esittää että ei oo
mitään. Harmi. Se ois ollu niin sulonen. Eilen päätettiin vielä
lopullisesti että tää on viimenen kerta, ja mä sanoin sitten että ei
olla muutenkaan yhteyksissä, mä haluun unohtaa tunteeni.
No, sitten koko tämä päivä olikin vähän vaikeaa ja vaivautunutta.
Maattiin sängyssä ja tehtiin pitsaa ja tuijotettiin tylsää tv-ohjelmaa.
En mä sit saattanu sitä ees asemalle, tohon bussipysäkille vaan. Ja nyt
on tosi surullinen olo :/.
Eka kerta mun sinkkuelämäni aikana
ku mulla ei oo mitään säätöä mihinkään suuntaan. Ei silleen ketään
miestä kelle voisin soittaa kun tahtoo kuulla että joku välittää.
Pelottaa ja tosi yksinäinen olo. Mutta jospa tämä tekis musta
itsenäisemmän. Ja ehkä se onnikin jostakin tulis vielä
torstai, 4. tammikuu 2007
Kommentit