Tuli se lentopalloilija sitten tänne, mutta ei se ollut enää sama juttu. Tai me oltiin jo ennen sen tuloa päätetty, että tää on viimenen kerta ku nähdään. Siitä en tiedä, mutta mun osalta ainakin juttu on niin, että mä tykkäsin siitä niin paljon että tuntu pahalta kun ei voinut näyttää / sanoa sitä koko ajan, vaan piti esittää että ei oo mitään. Harmi. Se ois ollu niin sulonen. Eilen päätettiin vielä lopullisesti että tää on viimenen kerta, ja mä sanoin sitten että ei olla muutenkaan yhteyksissä, mä haluun unohtaa tunteeni.

No, sitten koko tämä päivä olikin vähän vaikeaa ja vaivautunutta. Maattiin sängyssä ja tehtiin pitsaa ja tuijotettiin tylsää tv-ohjelmaa. En mä sit saattanu sitä ees asemalle, tohon bussipysäkille vaan. Ja nyt on tosi surullinen olo :/.

Eka kerta mun sinkkuelämäni aikana ku mulla ei oo mitään säätöä mihinkään suuntaan. Ei silleen ketään miestä kelle voisin soittaa kun tahtoo kuulla että joku välittää. Pelottaa ja tosi yksinäinen olo. Mutta jospa tämä tekis musta itsenäisemmän. Ja ehkä se onnikin jostakin tulis vielä