Mikähän mua auttais pääsemään tästä kaikesta yli?!
Oon
menossa vappua viettään kavereiden luo vanhalle kotipaikalle, ja nyt
alkoi taas mielessä kummittelemaan herra O. Ei tästä nyt vaan tule
mitään, kaiken pitäis olla ohi ja unohdettu ja elämän jatkua. Mutta
mietin vain sitä kuinka sillä on siellä uus elämä, kuinka me törmätään
yhteisten kavereiden luona, ja kuinka mulla taas ne illat sitten menee
siihen että seison pihalla röökillä ja itken.
En tajua. Kai
se on vaan siitä kun se vaan meni ja unohti ja otti uuden tilalle.
Sillä on jo kohta kaks vuotta uutta elämää uuden rakkauden kanssa, ja
mä vieläkin jumitan. Tai no, oon vaihtanut kaupunkia, mutta mitään
muuta uutta ei olekaan tapahtunut. Hiustyylikin on ihan sama. Ja
edelleen kaipaan sitä ja edelleen mietin ettei parempaa voisi olla. Ja
niin kauan ku mä näin mietin niin parempaa ei varmaan ikinä tulekaan,
pitäis olla valmis siihen uuten niin se vois tullakin.
ja
sitten säädän ja teen asioita jotka vaan harmittaa jälkikäteen. Mutta
semmonen fiilis tässä pikkuhiljaa on, että mua ei vaan ole tarkoitettu
parisuhteeseen. se mahdollisuus oli ja meni, ja nyt olis luotava elämä
uusiksi siltä pohjalta.
Eikä mulla mitään sinkkuilua vastaan
ole, tähän tottuu. Mutta emmä osaa luoda elämää omien sääntöjeni
mukaan. Emmä tiedä mitä tekisin krapulapäivänä, emmä osaa mennä yksin
elokuviin tai ulos syömään. Emmä uskalla ottaa asuntolainaa yksin, kun
emmä tiedä millanen kämppä kannattaisi ostaa. Emmä voi ostaa autoa kun
emmä osaa huolehtia siitä. Enkä mä voi muuttaa kun emmä voi aina vaan
kavereita juoksuttaa muuttoapuna. Ääh. Enkä mä kai oikeasti ole näin
masentunut, nyt tää fiilis on vaan tämä.
No, menen sitten
vapun viettoon ja itken ja yritän peittää sen. Ja jos tulee liian
hankalaa, karkaan paikalta, soitan herra pelastavalle enkelille ja
menen viereen nukkumaan taas pahan mielen pois. Hetki hyvä oloa, on
sekin jotain.
torstai, 26. huhtikuu 2007
Kommentit